Seikkailu nimeltä elämä

Tästä alkaa uusi seikkailu. Niille, jotka eivät ole vielä kuulleet, lähden siis tammikuun alusta San Franciscoon koodaamaan parempaa maailmaa. Tämä blogi on kertomus siitä, kuinka vihreää ruoho rapakon takana oikeastaan onkaan ja samalla väylä kertoa äidille, kuinka kivaa maailman parhaiden tyyppien kanssa on tehdä töitä ja viettää aikaa.

Koko tarina alkaa 90-luvun alkuhämärissä, kun perheeseen hankittiin 286-suorittimella varustettu tietokone, jonka MS-DOS ja Windows 3.1 -ympäristö loivat alkutahdit uteliaisuudelle. Eräs ehkä merkittävimmistä hetkistä, jonka muistan, tapahtui kun olin todella nuori. Isosiskoni oli piirtänyt MS Paintilla kuvan muutamasta hevosesta (ja olen aivan varma että se kuva on vielä jossain tallella!), mutta kuva oli niin suuri, ettei se mahtunut kerralla ruudulle. Muistan kuinka pikkuveljeä kiusoiteltiin näyttämällä aina vain se toinen hevonen, mutta ei toista. Jo tuolloin hämmästyin siitä, mitä tietokoneella oikeastaan voikaan tehdä ja sen jälkeen olen koneilla pyrkinyt oppimaan kaikenlaisia juttuja.

Totta puhuen Yhdysvallat ei ollut koskaan minulle mikään juttu. Toki NHL oli kiinnostanut ihan pikkujannusta asti, mutta mitään mielenkiintoa lähteä edes vierailulle maahan ei ollut. Mutta sisällä jäytävä tarve tulla paremmaksi ja olla jonain päivänä oman alansa maailman paras, oli aina. Ehdin kertaalleen jo 2011 lopettaa it-alan hommat kokonaan ja päätin ryhtyä tilastotieteilijäksi – vain palatakseni muutaman viikon jälkeen takaisin koodaamisen pariin. Youtubeen ladattujen Stanford-luentojen ja Courserassa Stanford-kurssien käymisen jälkeen alkoi kuitenkin herätä valtava mielenkiinto lähteä opiskelemaan USAan. Hain vaihtoon lähinnä Kalifornian ja itärannikon koviin yliopistoihin ja suureksi kauhukseni en selvinnyt edes Turun yliopiston alkukarsinnasta jatkoon.

Se oikeastaan aloitti sellaisen itsetutkiskelun, joka johti siihen, että päädyin muutaman ystäväni innoittamana hakemaan töihin Yhdysvaltoihin ja kolmannessa työhaastattelussa tänä syksynä tärppäsi ja tammikuussa aloitan työt yrityksessä nimeltä Chartio. Yksin tämä homma ei tietysti olisi ainakaan tällä aikataululla onnistunut ja suuri kiitos kuuluu ohjelmalle nimeltä Startup Life, jonka kautta sain yhteyden yrityksiin ja pääsin näyttämään kynteni.

Tammikuun alussa siis alkaa 6 kuukauden työharjoitteluni Chartiolla, jossa pääsen kehittelemään siistejä datahommia, visualisoimaan dataa ja oppimaan huipputekijöiltä niin firman sisällä kuin San Franciscon sykkeessäkin.