Pari sanaa unelmista

Noin 5 viikkoa lähtöön. Vähitellen alkaa olla asiat Suomessa järjestyksessä ja joulun tullessa voi vain rentoutua ja nauttia työn hedelmistä.

“Brick walls are not there to stop us. The brick walls are there to let us show how much we want something.” – Randy Pausch

Alkuun tahdon linkittää erään erittäin syvästi muhun vaikuttaneen luennon, edesmenneen Randy Pauschin Last Lecturen. Luento on pitkä, mutta täynnä viisauksia.

Unelmissa on valtava määrä voimaa. Ne auttavat meitä nousemaan aamulla sängystä, motivoivat läpi marraskuun synkkien iltojen ja toteutuessaan muuttavat elämiä. Olisi helppo todeta, että kaikillahan on unelmia, mutta minulla niitä ei aina ole ollut. Kasvoin ajatusmalliin siitä, että ihmisellä tulee olla unelmia, joita ei ikinä saavuta. Tajusin kuitenkin nopeasti, että saavuttamattomissa olevat unelmat eivät auta aamulla nousemaan sängystä eivätkä kohota mielialaa kolmivuoroduunissa liukuhihnalla. Joten hylkäsin unelmat kokonaan ja pyrin elämään hetkessä.

Unelmatyöpaja

Yleinen ongelma unelmien kanssa on se, että ne ovat häilyviä ja epämääräisiä. “Unelmoin siitä, että olisi rahaa.”, “Unelmoin siitä, että olisi kiva työ”, “Unelmoin siitä että olisin paras.” Omakin unelmani oli vielä jokin aika vuosia epämääräinen menestymisen tavoittelu, vaikka en kyennyt edes itse määrittelemään, mitä se menestys oikeastaan olisi. Se oli todennäköisesti perua ajatuksesta, että unelman tulee olla saavuttamattomissa.

Viime keväänä osallistuin Super Sistersin järjestämään Future Workshoppiin, jossa yksi keskeisistä osioista oli toimintasuunnitelman tekeminen unelmansa saavuttamiseksi. Jo siinä vaiheessa unelmaksi oli muodostunut halu työskennellä San Franciscossa tai New Yorkissa, mutta todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan, miten olisin asiassa oikeasti edennyt. Toimintasuunnitelmassa tuli vastata peruskysymyksiin siitä, mikä unelmasi on ja miksi juuri se unelma. Tämän lisäksi tuli pohtia, mikä on 1% unelmastaan – on helpompaa edetä, kun asettaa pieniä välitavoitteita. Myös konkreettisia, joka päivä toteutettavia toimia ja 3 tärkeintä askelta kohti maalia löytyivät tehtävien listalta. Viimeiseksi tuli listata 3 henkilöä, jotka toimivat unelman tavoittelemisessa mentoreina.

Vaikka toimintasuunnitelman kirjoittaminen saattaa tuntua itsestäänselvältä ja typerältä, minulle se teki ihmeitä. Kun kerrankin päädyin pohtimaan tosissani mitä haluan ja mitä minun tulee tehdä sinne päästäkseni, unelma selkiytyi ja sain selkeän polun jota seurata. Toteutin jokaisen kohdan omasta suunnitelmastani ja saavutin unelmani.

Dream big

Toinen tärkeä tekijä unelmien kanssa on rohkeus maalata isolla pensselillä. Kun tähtää kovaa ja korkealle, saattaa tippua kesken matkaa perseelleen, mutta on usein päässyt eteenpäin enemmän kuin pieniä unelmia tavoittelemalla. Ja aina silloin tällöin saattaa onnistua ja päästä maaliin saakka. Ainoa, minkä siinä prosessissa riskeeraa, on mahdollisuus, että kaverit pääsevät kuittailemaan epäonnistumisista.

Ja suurten unelmien saavuttaminen vain tuntuu niin järjettömän hyvältä. Erityisesti, kun niiden eteen on painanut duunia kuin raivohärkä – jopa siinä määrin, että kaverit ovat onnistuneet kyseenalaistamaan, onko moisessa työmäärässä mitään tolkkua.

Puhu unelmistasi

Yksi erittäin epäsuomalainen tapa, jonka opin kuluneen puolen vuoden aikana, on unelmistaan puhuminen. Jopa silloin, kun pelottaa, että vastauksena on vähättelyä, unelman täydellistä tyrmäämistä tai muuten negatiivista palautetta. Aloin puhua unelmastani San Franciscossa joskus viimeisten lumien sulamisen tienoilla. Kerroin rohkeasti, että tavoitteenani on 5-10 vuoden sisällä olla San Franciscossa: ensimmäinen reaktio oli, että miksi ei 2-3 vuotta ja pöydässä seuraava totesi, että miksi ei heti. Otin neuvoista vaarin ja iskin nelosvaihteen silmään. Päätettyäni hakea New Yorkiin keväällä vuoden työharjoitteluun, olin Startup Saunalla eräänä päivänä koodailemassa työhakemustani, kun vanha ystävä kysäisi, mitä puuhaan. Silloin tein ehkä oleellisimmin oikean ratkaisun, kun hetken pähkäiltyäni päätin rohkeasti kertoa tavoitteistani hakea kyseiseen firmaan töihin. Ja nyt olen todella tyytyväinen, että kerroin, sillä sain paljon hyviä vinkkejä ja peilauspintaa ajatuksilleni ja lopulta päädyin Startup Lifen kautta hakemaan nykyistä tulevaa paikkaa. Työhakemukseni, LinkedIn-profiilini ja GitHub-portfolioni olisivat räävittömässä kunnossa yhä edelleen ilman tuota iltapäivää ja rohkeutta puhua hullusta unelmasta.