Lähtö lähenee, joko jännittää?

“San Francisco is 49 square miles surrounded by reality.” – Paul Kantner

Härregud, homma alkaa realisoitumaan. Tällä viikolla on edetty aimo harppauksia ja nyt on hoidettu niin asunto, viisumi kuin lennotkin ja to 2.1. pistetään homma rokkaamaan.

Asunto

Ensimmäisenä varmistui asunto, joka on paitsi kallis, myös aivan uskomaton. Airbnb-palvelun kautta löytynyt asunto on Nob Hillin naapurustossa, Chinatownin, Japantownin ja Tenderloinin hellässä syleilyssä, n. 3 kilometrin päässä työpaikan toimistolta. Kämppäkaverina löytyy 73-vuotias, maailmaa kiertänyt kanadalaisherrasmies, jonka piirrettyjä katsovat papukaijat sekä hulppeat, yli lahden ja kaupungin levittyvät näkymät saivat minut rakastumaan asuntoon välittömästi. Tammikuun asustelen hienostokorttelin maisemissa, syön kiinalaista aamiaista Chinatownissa ja (toivottavasti) lounastan SoMan parhaassa Thirsty Bear Brewing Companyn panimossa. Mitään Turulta pois ottamatta, pakko sanoa, että ei jää Hämeenkadun Rosten-kahvilaa ikävä. Sen sijaan Proffan kellaria ja Trebaria jää.

Viisumi

Huhheijaa, mikä prosessi. Tiesin jo ennakkoon, että luvassa on pitkä ja uuvuttava byrokratiaprosessi, mutta nyt 3 hakemuksen ja 2 haastattelun jälkeen ei voi kuin puuskuttaa ja olla tyytyväinen, että homma on ohi. Ensimmäisellä kierroksella laadittiin työharjoitteluoppimissuunnitelmia, pohdittiin oman elämän tulevaisuudentavoitteita ja varmistettiin, että koodaushommat liippaavat kyllin läheltä meitsin opintoalaa. Onneksi liippaa. Jälkimmäisellä kierroksella kyseltiin kaikki ah-niin-yhdysvaltalaiset turvallisuuskysymykset terrorismista, kansanmurhista, lapsisotilaista, prostituutiosta ja ihmiskaupasta. Haastattelu oli perinteinen virkamieskoneiston taidonnäyte, jossa tunnin rappukäytävässä seisomisen jälkeen vastasin kolmesti “yes” ja kerran “computer science”, jonka jälkeen kiittimoi ja kohti uusia haasteita.

Lentoliput

Startup Lifen kautta kaikki on kyllä ollut askeleen verran helpompaa – Kilroyn mukava yhteyshenkilö on pitänyt huolen, että kaikki hommat toimii koko prosessin ajan ja tänään käytiin katsomassa, että meikäläisen lento lähtee to 2.1. klo 7.55 Helsinki-Vantaalta, piipahtaa Heathrow’lla (ensikosketus britteihin!) ja jatkaa siitä kohti San Franciscon innostunutta startup-elämää. Kelloa vastaan lentäminen kuulostaa ainakin teoriassa toimivalta, kun aamulla lähtee ja jo klo 14 on perillä. Shanghaihin matkatessa lentokone tuntui syövän kokonaisen päivän ja yön. Paluuliput on leimattu heinäkuun lopulle lähtemään JFK:lta New Yorkin sykkeestä, joten länsirannikon fiilistelyn jälkeen on vajaa kuukausi aikaa seikkailla lännestä itään. Friscoon saapumisen jälkeen on vielä pari päivää aikaa haistella lahden tuulia ennen 6.1. alkavaa työurakkaa.

I wanna see it all

Matkaoppaan mukaan tammikuussa ei tapahdu mitään, mutta helmikuussa rokataan sitäkin kovemmin: kiinalainen uusivuosi, Super Bowl -viikonloppu, synttärit ja St. Patrickin päivän juhlinnat rikkovat kivasti lumis… ai niin, ei siellä ole lunta. Berkeleyssä, Stanfordissa ja San Josessa pitäisi keretä piipahtamaan myös yliopistourheilukauden aikana katsomassa yliopistojefua ja -koripalloa. Eikä työpaikan lähistöllä olevaa Cartoon Art Museumia voi jättää laskuista, kun ysikytluvun lapsen lähettää maailmalle. Ja maaliskuun 6. päivä on mahdollista toteuttaa yksi suurimmista lapsuudenunelmista, kun Pittsburgh Penguins saapuu naapurustoon ja Olli Määttä sekä Jussi Jokinen haastavat Antti Niemen NHL-ottelussa San Jose Sharksia vastaan. Enää tarttis liput hankkia.