Sausalito, urheilusunnuntai ja ensimmäinen työviikko

No huhhuh. Ei sitä oikein vieläkään tajua, mihin on tultu. Vasta joku puoli vuotta sitten selailin haaveilevin katsein Startup Lifen brosyyria ja mietin, että olisipa kiva olla tässä listassa mukana.

Perjantaina blogipostauksen jälkeen työpaikan ihmisjohtaja kävi hakemassa minut työpaikalle, jossa liityin jännittynein tunnelmin tiimin kanssa lounaalle. Näin ensimmäisen viikon jälkeen voin kyllä olla tyytyväinen työpaikkavalintaan. Firman tyypit ovat huumorintajuisia (oikealla tavalla), maanläheisiä ja tunnelma on lepposan rento. Mutta ennen työkuvioista kertomista katsotaan taaksepäin viime viikonloppuun.

Lauantaina heräsin suhteellisen tietämättömänä mistään, mutta onneksi kämppis vinkkasi, että Ferry Buildingilta lähtee lauttakyyti paikkaan nimeltä Sausalito ja että meitsin kannattaisi hyödyntää tilaisuutta. Olihan aurinkoinen, n. +20-25-asteinen tammikuun lauantaipäivä. Otin vinkistä vaarin ja nappasin kaapelikärryn kohti itää ja löysin itseni Ferry Buildingilta, joka on siis jonkinlainen satamamesta, jossa lauantaisin paikalliset tuottajat kauppaavat hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä ja kaikkea sellaista, mitä nyt tuottajaihmiset yleensä kauppaavat.

Lisää Sausaliton reissun kuvia löytyy Flickristä: http://www.flickr.com/photos/108986230@N03/sets/72157639414159065/

Lauttakyyti Sausalitoon maksoi jotain 20 $ hujakoilla kahteen suuntaan, joten ostin lipun ja aikaa tappaakseni söin paikallisessa meksikolaisessa lautasellisen maissilastuja ja suht äkäistä salsaa. Vielä lautalle astuessanikaan en oikeastaan tiennyt mikä Sausalito oikeastaan olisi ja miksi sinne mennään, mutta kauniissa kesäilmassa se ei oikeastaan haitannut. Noin viisisataa henkeä imenyt lautta puksutteli rauhalliseen lauttamaiseen tahtiinsa San Franciscon lounaisrannasta kohti pohjoista, ohi Alcatrazin ja lopulta rantautui hulppean kauniiseen Sausalitoon, joka paljastui kaupungiksi, joka näkyy asunnon ikkunastani tätä juurikin kirjoittaessani.

Sausalito on kaupunki, jossa mäki kohoaa lähes välittömästi rannasta korkealle ylös ja talot on rakennettu mäkeen. Paikalle saapuminen oli vähän kuin menisi Helsingissä Korkeasaareen: heti rannassa on paljon kaikkea turistihässäkkää, mutta meininki rauhoittuu kun suuntaa rannan vierttä johonkin suuntaan. Katsoin kartalta, että Bay Area Discovery Musem olisi suurinpiirtein kävelymatkan päässä ja se houkutteli enemmän kuin vain syöminen ja shoppailu, joten lähdin tallailemaan rantaa pitkin kartan viitoittamaan suuntaan. Mäkeä mentiin ylös ja alas, välillä epätoivo valtasi mielen, kun luulin kääntyneeni jossain kohtaa vikasuuntaan, mutta lopulta mäki kääntyi alaspäin ja saavutin museon. Museon portilla sain kuulla, että paikalle pääsisi vain lasten seurassa, joten välittömästä perille päästyäni oli aika kiivetä mäki takaisin toiseen suuntaan. Jotenkin tuntuu siltä, että täällä on totisesti aina ylämäki. Kävelyreissu (n. 7 km) oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, sillä maisemat olivat hulppeat ja sää mitä mainioin.

Sunnuntaina heräsin aikaisin aamulla valmistautumaan Suomen ja Ruotsin väliseen juniorikiekkofinaaliin, joka onnekseni näytettiin pubissa aikani asiasta vängättyä. Baarin toiseksi suurin töllö ja kaksi suomalaismiestä katsomassa samalla kun muu baari töllötti NFL:n Wild Card -pudotuspelejä. Totisesti kaksi, sillä tapasin ensimmäisen suomalaisystävän, Nilsin, joka on myös Startup Lifen kautta mestoilla ja lähdössä kuun vaihteessa takaisin Suomen pakkasiin. Ottelu oli täältäkin katsottuna huikea trilleri ja kaiken kruunasi Suomen huikea voitto. Voitonjuhlat keräsivät paikallisilta hämmentyneitä katseita – ilmeisesti juniorilätkä ei ole San Franciscon kuumin juttu.

Ja koska päivä oli vasta nuori ja edessä enemmän paikalliseen makuun oleva Green Bay Packers – San Francisco 49ers -jefupeli, päätimme siirtyä kohti Pacific Heightsia, jossa Nilsin paikalliskaverit olivat vallanneet tilaa täpötäydestä baarista pelin katsomista varten. Olen vuosia elänyt siinä harhaluulossa, että Suomessa urheilu on kova juttu, mutta samanlaista meininkiä kuin sunnuntai-illan wild card -pudotuspeliottelussa ei ole Suomessa kuin korkeintaan lätkän MM-finaalissa, mikäli se satutaan voittamaan. Kun jännittävä ottelu lopulta kääntyi 49ersille, baarissa väki yltyi villeihin juhlintoihin ja yläfemmat lentelivät ja koko mesta eli voiton riemua.

Maanantaina oli vihdoin aika tositoimiin – ensimmäinen työpäivä. Avauspäivä, ja pitkälti koko avausviikko, kului ihmetellessä, kehitysympäristöä asennellessa ja pikkubugeja korjaillessa. Valmiiseen pöytään istumisessa on aina se haaste, että koodia on valtavasti, erilaisia frameworkeja ja muita pyörii isot läjät ja on vaikea saada otetta kokonaisuudesta. Onneksi pikkuhiljaa bugeja korjaillessa ja asioista kysellessä alkoi homma vähän hahmottua, vaikka näin ensimmäisen viikon perästä onkin vielä aivan hukassa. Toivottavasti avausviikko kuitenkin meni tehokkuuden puolesta kyllin hyvin, etteivät firman miehet joudu samantien katumaan tekosiaan.

Monet ovat olleet kiinnostuneita siitä, millaista työkulttuuria meidän firmassa on. Yksi ehkä näkyvimmistä jutuista on joka-aamuinen standup-kokous. Kaikki firman työntekijät istuvat samassa huoneessa tekemässä töitä, joten joka aamu klo 10.30 jokainen nousee työpisteellään seisomaan ja kertoo, mitä teki edellisenä työpäivänä ja mitä aikoo kyseisenä päivänä tehdä. Näin jokainen pysyy kärryillä millaisia asioita firmassa tapahtuu niin devaus-, markkinointi- kuin myyntipuolellakin. Toinen näkyvä juttu on toteemieläimet. Jokaisella työntekijällä on toteemieläin (Spirit Animal näiden kielellä), joka tilataan ensimmäisenä työpäivänä ja joka nököttää työpöydällä joka ainoa päivä pitämässä huolen siitä, ettei henki karkaa. Työpaikalla on varsinainen eläintarha: on tiikeriä, pöllöä, biisonia, kameleonttia, elefanttia ja niin edespäin. Oma valintani oli manaatti ja se vihdoin torstaina saapui istuskelemaan työpöydälleni.

Avausviikolla pääsin iskemään käteni Pythonin, Javascriptin ja CSS:n kiehtovaan maailmaan ja olen äärimmäisen onnellinen siitä, etten joudu elantoni eteen koskemaan Javaan.

Elämään ei työnteon, nukkumisen ja syömisen lisäksi oikein ole mahtunut muuta töiden alkamisen jälkeen. Maanantai-iltana juhlittiin Nilsin synttäreitä suomalaisvoittoisella porukalla ja oli kiva tavata muita startuplifereitä. Keskiviikkona kävin oluella reppureissaajien kanssa viikottaisella baarikierroksella, mutta muuten töiden jälkeen on suunnannut väsyneenä ravintolaan, jossa yhden miehen illallinen ja suoraan kämpille nukkumaan.

Pimeä täällä tulee etelän henkeen sopivasti todella aikaisin ja paitsi että sisäinen kello heittää silloin häränpyllyä, myös suuntavaisto katoaa aivan totaalisesti. Ja se on San Franciscossa suuri ongelma, sillä jos luulet käveleväsi itään ja menetkin oikeasti länteen, olet joko kiivennyt mäkiä turhaan tai onnellisesti alamäkeen lasketeltuasi joudut kiipeämään mäet takaisin ylös. Täällä onkin aina tarpeen varmistaa joka risteyksessä oikea suunta ennen kuin menee ala- tai ylämäkeen.