Suomalainen kesäviikonloppu

Kirjoitin tämän jo viime sunnuntaina erittäin kivan päivän jälkeen, mutta julkaiseminen venyi aina näin torstaille/perjantaille asti. Arkipäivät täällä ovat aikamoista pyöritystä, mutta eipä viikonloput juuri kalpene. Viime lauantain aamublogauksen jälkeen lähdin hieman pilviseen ja sateiseen San Franciscoon kävelemään. Tarkoituksena oli laajentaa reviiriä länteen ja käydä katsomassa millaisia seikkailuja Golden Gate Park tarjoaisi. No, tammikuu ja sadesää, joten jätin homman aika nopeasti ja lähdin ns. tontille Haights-Ashburyyn haistelemaan tunnelmaa. Haights ei tarjonnut juuri puistoa enempää ja epämääräinen harhailu johti lopulta takaisin kämpille. Olin jo valmis hautaamaan lauantain, kun tuli viestiä, että lautapelejä suomalaisporukalla tarjolla ja nappasin siis bussin (tää bussisysteemi on kyl ihan järjetön täällä) kohti SoMaa.

Annetusta osoitteesta löytyi mielettömän kiva baari nimeltä Willies, jossa oli lautapelejä, flippereitä, sopivan hiljaisella oleva taustamusiikki ja hyvää seuraa. Onneksi en ole hirveän kilpailuhenkinen mitä tulee pelaamiseen. Avauspeli Cluedossa (nämä kutsuvat sitä nimellä Clue, kukakohan on suomennokseen lisännyt ‘do’?) ja suvereeni voitto. Myönnettäköön, että muut eivät olleet peliä juuri pelanneet ja itse lapsena tahkonut satoja pelejä. Toiseksi pelattiin vähemmän kilpailuhenkistä Apples to Apples -peliä, joka on kiltti versio huikeasta Cards Against Humanitysta.

Mutta viikonlopun varsinainen pihvi alkoi lauantaiaamusta. Paikallinen jefujengi 49ers pelasi Carolinassa aamukymmeneltä pudotuspelimatsin ja tarkoitus oli mennä matsia katsomaan. Lähdin kävelemään kämpiltä pohjoiseen ja päädyin kahvilaan katselemaan ekan neljänneksen. Keli oli kuitenkin liian kaunis sisällä istumiseen, joten *gasp* jätin pelin sikseen ja siirryin rantamaisemiin San Franciscon pohjoisrannalle katselemaan tunnelmia.

Mielikuvaharjoitus tähän väliin. Sulje silmäsi. Odota. Älä suljekaan, koska sitten et voi lukea eteenpäin. No, kuvittele sulkevasi. Kesäkuun loppu, Suomen kesä parhaimmillaan, aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta pari päivää ja lämpötila 25 asteessa. Jääkaapissa kylmää kaljaa, telkkarista alkamassa jalkapallon MM-kisojen pudotuspeliottelu, terassilla grilli kuumana ja kyljykset tirisemässä (kasvissyöjät voivat kuvitella tähän maissia tai mitä ikinä grillaatte). Kaverit kerääntyneet mestoille, elämä on nastaa ja kesä parhaimmillaan. Jos pääsitte mielikuvissa parhaaseen suomalaiseen kesäpäivään, koitte meitsin tämän päivän. Noh, ei mulla ollut kaljaa eikä kyljyksiä, futista ei tullut telkkarista eikä kavereitakaan ollut mestoilla, mutta muuten oli täydellinen suomalainen kesäpäivä.

Jatkoin pohjoisrannan kävelyä länteen, kiertelin Fort Masonilla, söin mansikoita (!!) puistossa ja jatkoin matkaa yhä länteen ja päädyin Presidioon, entiseen armeijatukikohtaan, joka on muunnettu hengailu- ja turismikeskukseksi. En tiennyt, että Presadio on olemassa ja olin jo kivan puiston löydettyäni lähdössä pois, kun satuin kartan äärelle ja huomasin, että täällähän on vaikka mitä. Aloitin kierroksen hotellin baarista, jossa katsoin kuinka 49ers lopulta päihitti Panthersin ja jatkoi konferenssifinaaliin Seattle Seahawksia vastaan ensisunnuntaille. Jos 49ers etenee Super Bowliin, tulee helmikuusta tässä kaupungissa aika mieletön.

Presidiosta löytyi Walt Disney Family Museum, joka paljastui aivan mielettömäksi kokemukseksi. 15 dollarin opiskelihintaan näki 14 huoneen huikean audiovisuaalisen kokemuksen aina Walt Disneyn syntymästä ja lapsuudesta läpi oppivuosien, sodan ja lopulta huikeaan menestykseen asti. Viime aikoina Disneyn nimi on lähinnä ollut esillä negatiivisessa valossa tekijänoikeushässäköissä, mutta museon myötä palasi taas usko siihen, että Walt Disney oli aivan huikean hieno visionääri.