Unelmia ja toimistohommia

Lähdin tänne asenteella, että millekään ei sanota ei ja kokeillaan kaikkea uutta, villiä ja hurjaa. Onneksi mestoilla on ollut ihmisiä – sekä täällä asuvia että Suomesta käymässä olleita kavereita, että vientiä on riittänyt illasta toiseen. Muuten olisi ehkä tullut jäätyä jonain iltoina kotiin “ottamaan rauhallisesti” ja missannut paljon. Viimeinen viikko on ollut toteutuneita unelmia päivä toisensa jälkeen.

Mihinköhän sitä viime postauksen jälkeen jäätiin. Allekirjoitettiin tosiaan viime torstaina vuokrasopparit Kennethin kanssa ja muutettiin Missioniin todella kivalle sijainnille kolmen huoneen kämppään rapsakalla 3500 $ kuukausihinnalla. Hiki tuli, kun maksettiin lähes 12 000 $ ennakkoa, mutta mitäpä sitä ei tekisi oman sängyn eteen.

Sängystä puheenollen, perjantai meni töissä ja edellinen kämppis hyvästellessä, mutta lauantaiaamuna halusin varmistaa seuraavaksi yöksi pehmeän ja lämpimän yöunen, joten nappasin BART-metron lahden yli (tai oikeastaan ali, sillä metro puskee läpi lahden sinisen veden Emeryvilleen, jossa lähin IKEA sijaitsi.

Hetkinen. Yksin metrolla ostamaan sänkyä IKEAsta? Juuri näin, en ollut pohtinut ehkä tätä ihan alusta loppuun ennen lähtöä, mutta jokseenkin seikkailu lauantaipäivästä tuli. IKEA on vienyt franchise-ajattelun kyllä todella pitkälle, sillä ainoat erot Suomen IKEAan olivat pihan palmut ja se, että “Swedish meatballs”in alla luki “Made in USA”. Lihapullat eivät aidoille pärjänneet, mutta aamiaisen jälkeen nappasin kassin ja lähdin etsimään sänkyä.

Pienet, yhden hengen sängyt eivät olleet suunnitelmissa, koska tahdon kääntää kylkeä yön aikana ja Suomessa olin ehtinyt jo tulla hemmotelluksi ison sängyn kanssa. Joten katsoin sopivan, alle 400$ budjettiin sopivan patjan rungolla ja keräsin itsepalvelukaupasta kassit täyteen kaikkea pikkutavaraa: tyynyn, peiton, lakanoita, käsipyyhkeen, astioita ja löysin suhteellisen halvan, joskin aika ruman, maton. Tämän jälkeen huonekaluvarastoon (pohjapiirrustus yksi yhteen muiden IKEA-myymälöiden kanssa…) ja tajusin, että joudun totisesti yksin kuskaamaan sänkyä.

Taiteilin ensin sängyn rungon telineestä ostoskärryyn, lastasin mukaan patjan ja muut krääsät ja hetken ähkimisen jälkeen kaikki istui kivasti kärryssä ja matka jatkui. Noin 400$ kokonaishintalapun jälkeen suuntasin kamat kohti kotiinkuljetuspalvelutiskiä haaveillen saman päivän kuljetuksesta. Saman päivän kuljetus kyllä onnistui, mutta eivät suostuneet ottamaan kyytiin muuta kuin sängyn ja patjan, joten loput piti kantaa metrolla kotiin.

Kun tavarat lopulta pitkän reissun jälkeen olivat kämpillä ja kuljetus sovittu alkuillaksi, oli aika suunnata Dolores Parkiin, jossa Nippe vietti läksiäisiään oman intern-seikkailunsa päätteeksi. Pientä kisailua, virvokkeita ja soitto kuljetusliikkeestä, että nyt voitais tuoda tää sun sänky. Paskanmarjat, istuin tyhjässä kämpässä kolmisen tuntia ennen uutta soittoa, että kohta ollaan jo ovella.

IKEAssa käyminen nyt ei toki ollut mikään suuri unelma, mutta sunnuntaina aamusiivouksen jälkeen oli alunperin tarkoitus käydä ostamassa käytettynä pöytää ja lipastoa, siivota loppuun ja pestä pyykkiä, mutta nämä suunnitelmat kariutuivat nopeasti, kun suomalaiskaveri tuli hakemaan meitä autolla pienelle road tripille Stanfordin yliopistokampukselle. Aijaiajai.

Stanford on aivan mieletön mesta. Kampus on uskomattoman iso, kelit kauniit ja yleinen tunnelma huokuu suuria tekoja. Lisäksi arkkitehtuuri on kaunista ja tapasimme muutaman kaverin kaverin, joiden kanssa vietettiin päivä kävellen, istuskellen ja jutellen elämästä, yrittämisestä ja kaikesta siihen liittyvästä filosofiasta.

Illalla kotiin ja väsyneenä unille. Aamulla teki mieli kääntää kylkeä, mutta niin vain kasin metrolla kohti duunia ja uusia työpaikkaseikkailuja. Maanantaipalaverissa oli meikäläisen vuoro demota omaa projektia ja sain tosi positiivista palautetta ja tänään itse asiassa meitsin tuotoksia käytettiin isona markkinointivalttina parissa tulevassa diilissä. Lisäksi päätettiin palkata toinenkin suomalaiskaveri meille harjoittelemaan, joten tulevaisuudessa firman kirkkaaseen tulevaisuuteen johdattaa suomalaisparivaljakko.

Eilen töiden loppuhetkillä Tatulta ja Nipeltä tuli viestiä, että nyt lähdetään kiekkopeliin ja niin hypättiin junaan kohti San Josea, jossa Sharks ja Kings pelasivat yhden surkeimmista kiekkopeleistä mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Munatonta nyhväämistä ja virheestä syntynyt ainoa 0-1-osuma ei juuri jättänyt urheilullisesti pelistä juteltavaa, mutta tunnelma oli aivan mieletön. Maaliskuussa viimeistään palataan hallille paremman kiekon toivossa, kun Olli Määttä, Jussi Jokinen ja kumppanit saapuvat pingviinipaidoissa haastamaan Sharksia. Matsista oltiin kotona vasta puolen yön maissa, joten suoraan sänkyyn ja kohti uutta päivää.

Tänään työpäivä sai hurjan käänteen, kun DashingD3js newsletteriä pitävä kaveri ilmoitti, että olin voittanut kahden päivän lipun Strata-konferenssiin Santa Claraan helmikuun puolivälissä: konferenssi on maailman kovin data-alan konffa, jonne pääsystä olen haaveillut jo vuosia ja nyt napsahti homma kohdilleen, kun n. 1500$ arvoiset liput napsahti kouraan ja jälleen yksi unelma voidaan viivata yli TODO-listalta. Ihan mieletöntä. Olin viime viikolla osallistunut kisaan, jossa piti kertoa, mitkä presikset konferenssisa tahtoisi nähdä ja maustoin tarinaa maisemia kuvailevalla tyylilläni, joka näemmä osui kohteeseensa.

Tällä viikolla lähtee Suomeen monta hyvää tyyppiä, joten meno ehkä rauhoittuu ja ehtii ostaa niitä huonekalujakin ja tekemään kodista vähän enemmän kotia. Joka illalle täällä on kyllä teknologia-alan ohjelmaa enemmän kuin ihminen ehtii harrastamaan ja jatkuvasti jää vähän kalvamaan se, ettei taaskaan kerkeä superkivoihin tapahtumiin, koska ihmisiä täällä ei voi mitenkään tavata liian montaa. Työpaikan vieressä olevan pienen kahvilakaupan sämpylämestarin kanssa ollaan jo ehditty ystävystyä ja juteltiin tänään ennen töitä kadulla törmätessämme pitkät tovit kaikesta. Kaverilla oli sukulaisia Ruotsissa ja tunsi suomalaisen moottoripyörämiehen, jonka nimi oli Juha, joten meikäläinen jäi saman tien mieleen ja tuleekin aina aamuisin heitettyä läpyskiä kun törmätään.

Strata-konffaa varten pitäisi teettää läjä uusia käyntikortteja sekä tehdä kasvojenkohotus kotisivuille, sillä niiden kahden hektisen päivän aikana on mahdollisuus totisesti luoda tulevaisuus. Kunhan vain uskaltaisi jutella ihmisille.

Täällä totisesti tapahtuu joka päivä enemmän kuin kerkeää blogiin kirjoitella, mutta koska Teemu tsemppaa kirjoittamisen kanssa, yritän itsekin parantaa. Toisaalta, huomenna pitäisi tulla Internet-mies käymään, joten sitten kotonakin voi surffailla ja lähetellä blogia.

Terkkuja sinne kotiin!