Hyväkään tulokaskausi ei vielä ole NHL-ura

Aika kuluu aivan hurjaa vauhtia. Vastahan sitä muutama hetki sitten laskeutui lentokentälle ja hämmästeli San Franciscoa ja kuin sormia napsauttamalla onkin kulunut jo kaksi kuukautta. Kahteen kuukauteen on mahtunut yhtä sun toista hurjaa seikkailua ja kokemusta, mutta eniten päänvaivaa on aiheuttanut elämän suurten kysymysten pohtiminen. Tänne pääseminen oli niin suuri unelma, että jossain mielen sopukoissa alkoi jo pohtia, että unelma on nyt saavutettu, että onko jatkoviisumibyrokratia sen arvoista ja että joko voi alkaa olla tyytyväinen. Ajoittain on ajautunut pohtimaan sitä, onko pitkien työpäivien tekeminen ja elämän omistaminen työlle nyt sitten kuitenkaan fiksua ja pitäisikö vähän höllätä kaasua ja ottaa chillimmin.

Kunnes eilen illalla katselin Sel8nne-dokumentin Katsomosta (kiitos MTV!) ja tajusin, ettei pelkkä draftatuksi tuleminen ja kohtalaisen tulokaskauden pelaaminen mitään NHL-elämää ole. Nyt ollaan vasta todella alussa tätä polkua ja kaasun hölläämisen sijaan pitää tehdä juuri päinvastoin ja puristaa mailaa vielä hieman tiukemmin ja jättää jäälle joka päivä vähän enemmän. NHL:stä puheenollen, torstaina San Jose Sharksin kotijäälle luistelee sellaisia kavereita kuin Olli Määttä, Jussi Jokinen, Sidney Crosby ja Evgeni Malkin. Ja hieman jäänpintaa ylempänä, Leijonapaita päällä istuu muuan allekirjoittanut.

Töissä menee ihan ok. Välillä on parempia päiviä ja välillä tuntuu, että homma tökkii todella pahasti ja alkaa jo pohtia miten matkalaukkunsa pakkaa. Viikonloppuna oltiin firman porukalla Tahoella virkistysreissulla. Kukaan ei muistanut kertoa mulle, että siellä on täysi talvi, lunta puoleen polveen ja pakkaskelit, joten otin mukaan kevyen hupparin ja kesälenkkarit eli normaalin San Francisco -varustuksen. Noh, onneksi mökki oli aivan hillitön, kolmekerroksinen huvila, jonka biljardipöydät, palju ja normaalia opiskelijakämppää isompi keittiö pitivät huolen siitä, ettei lumivarustuksen puuttuminen jäänyt harmittamaan. Juotiin, syötiin, pelattiin ja katsottiin leffoja työntekijöiden ja heidän puolisoidensa kanssa. Tälläiset reissut ovat kyllä takuuvarma muistuttaja siitä, kuinka hienoa täällä on olla ja päästä kokemaan näitä juttuja.

Opetin paikallisille myös suomalaisia tapoja ja näytin, miten kuumasta paljusta hypätään lumihankeen tekemään lumienkeleitä. Toki kyseessä oli vähän kevyempi versio suomalaisesta, sillä sata-asteisen saunan ja parinkymmenen pakkasasteen sijaan tarjolla oli lähinnä 40-asteinen paljuvesi ja nollan ympärillä pyörinyt ulkolämpötila. Siitä huolimatta olin ylpeä, kun kaksi työkaveria uskaltautui tekemään saman perässä.

Töissä on kova rekrytointi menossa ja päivittäin joku uusi ehdokas käy lounaalla meidän kanssa. Firman Suomi-osasto vahvistuu toivottavasti pian, kun Juhana saa vihdoin viisuminsa ja saapuu vahvistamaan devausosastoa. Engineering-osastolle on muutenkin tunkua, kun huomenna aloittaa firman ensimmäinen naisdevaaja (!) Jess. Teen huomisen itse duunia etänä Stanfordista, joten tyttö saa yhden traumattoman työpäivän ennen kuin tapaa minut. Stanfordissa on tarkoitus työnteon ohella herättää pahennusta, kun yliopistolta länsirannikon humua haistelemaan tulleen Villen kanssa parannetaan maailmaa jo kolmannella mantereella. Kuun puolivälissä San Franciscon turkulaisosasto saa myös vahvistusta, kun Boost Turku saapuu vierailemaan ja levittämään turkulaista rakkauden ilosanomaa. Jännityksellä odotetaan miten San Francisco kestää näin suuren turkulaispopulaation kasvun.

Aika täällä kuluu kyllä pelottavan nopeasti. Ja huomaamatta, sillä vuodenaikojen vaihtelua täällä ei ole, joten talven kääntyminen kevääksi ei näy katukuvassa lainkaan ja ennen kuin huomaakaan, kääntyy kesä syksyksi. Alkuperäinen suunnitelma oli 6 kuukauden harjoittelun jälkeen heinäkuussa puhkoa Amerikkaa lännestä itään, käydä St. Louisissa, Chicagossa, Pittsburghissa, Bostonissa ja lentää New Yorkista Suomeen, mutta nyt kun täältä ei olla ihan hetkeen kotiin lähtemässä, pitää pohtia uudestaan, jos ehtisi vuoden aikana vierailla muuallakin kuin San Franciscossa ja San Josessa. Edellämainittujen kyläpahasten lisäksi olisi kiinnostusta vierailla Seattlessa ja mahdollisesti jopa käydä Anaheimissa katsomassa Teukka Salamaa. NHL-kausiohjelma tuo muutenkin haasteita kaupunkivierailuihin, sillä kesällä pelien ollessa tauolla, ei oikeastaan ole mitään vierailun arvoista, mutta syyskauden ollessa kiivaimmillaan on pohjoisemmassa ja idemmässä kylmää ja lunta. Ei ihan sellainen diili, jonka allekirjoitin tänne tullessani ja jossa luvattiin auringonpaistetta ja kesää ympäri vuoden.

Jos täältä joskus palaa Suomeen, on viikonlopun brunssikulttuuri ehdottomasti ykkösasia, jonka tahdon tuoda mukanani. Mikään ei voita aurinkoista kesäpäivää, kuohuviiniä ja brunssia, joka jatkuu aamusta läpi päivän aina päivälliseen saakka.