Kolikon kaksi puolta

Blogeissa, Facebook-päivityksissä ja tweeteissä usein tulee muisteltua niitä elämän parhaita puolia. Ja vaikka täällä valtaosa ajasta onkin yllättävän vänkää, on tänne muuttamisessa ollut muutamia pieniä kolikon kääntöpuolia, jotka eivät lyhyellä tähtäimellä juuri tunnu missään, mutta pitkässä juoksussa alkavat vaikuttaa negatiivisesti.

Aikaeroväsymys yleensä iskee avausviikolla, kun elämänrytmi muuttuu kertaheitolla ja kestää aikansa tottua uusiin kellonaikoihin. Itse vältyin tältä, mutta näin 2,5 kuukauden kohdalla yritykset pysyä mukana niin Suomen elämässä kuin paikallisessakin touhussa mukana alkaa tehdä tepposia. Aivot yrittävät parhaansa mukaan pitää kirjaa molemmista kellonajoista ja siitä, koska missäkin on ns. prime time. Viime yönä venyi flunssan kourissa kolmeen katsellessa lakivaliokunnan kokousta, jossa Tahdon 2013 -kampanjan väki kävi esittelemässä kansalaisaloitetta, joka sai yllättävän positiivisen vastaanoton. Hieman harmia aiheuttivat mm. puheenjohtaja Holmlundin esittämät harmitukset siitä, ettei esimerkiksi väestörekisterikeskuksen tietojärjestelmien muutoskustannuksista oltu tehty selvitystä. Se tästä vielä puuttuisi, että tasa-arvo olisi kiinni tietojärjestelmien kustannuksista. Maksaa mitä maksaa.

Toinen erittäin pieni, mutta taatusti aivoja kuormittava pikkujuttu on imperialistinen mittayksikköjärjestelmä. Kaikki mitat ovat tuumia, jaardeja, jalkoja, maileja, gallonoita, unsseja ja muita hämmentäviä ja täysin käyttökelvottomia keksintöjä. Puhumattakaan Fahrenheiteista, joka on sentään ainoa järkeenkäypä mittayksikkö, sillä lämpötiloille harvoin tarvitsee tehdä muutoksia muihin yksiköihin. Vaikka tietoisesti jo osaan olla yrittämättä ymmärtää yksiköitä, alitajunnassa aivot puskevat jatkuvaa vauhtia mittayksikkömuunnoksia ymmärtääkseen ympäröivää maailmaa paremmin.

Kaikkea muutakin pientä kulttuurieroa löytyy totuteltavaksi ja alitajunta yrittää taistella ymmärtääkseen näitä pienia nyansseja samalla kun tietoinen mieli ratkoo ongelmia töissä ja yrittää pitää hauskaa iltaisin. Lisäksi pääkoppaa myllertää pohdinta siitä, millaisia investointeja vuoden asumiseen kannattaa tehdä. Asunnossani ei vieläkään ole huonekaluja ja ostamani sänky muodostui enemmänkin patjaksi lattialla. Satojen dollarien sijoitukset huonekaluihin tuntuvat hankalilta, kun tietää, että viikot kuluvat hurjaa vauhtia ja loppujen lopuksi asunnossa tulee kuitenkin vietettyä suhteellisen vähän aikaa päivästä. Samalla toisaalta olisi kivaa vihdoin purkaa matkalaukku ja asettua aloilleen ja tehdä tietoinen päätös siitä, että täällä nyt ollaan.

Kuluneella viikolla kävin jälleen yrittämässä sosiaalisena oloa ja kävin PyLadiesin järjestämässä PyCon 2014 Preview -tapahtumassa, jossa Montrealin PyConiin matkaavat puhujat kävivät vetämässä 5-15 minuutin trailereita omista puheenvuoroistaan. Viimeisen viikon aikana olen ko. tapahtuman ja firman sisällä pidetyn tietoverkkojen perusteet -perjantai-iltapäivän myötä tajunnut, että täällä hakkereiden valtakunnassa akateeminen koulutus saattaa sittenkin olla ihan vänkä. Tutkinnolla nyt ei niin väliä, mutta laajempi ymmärrys erilaisista it-alan asioista taatusti löytyy kuin keskiverrolta itseoppineelta koodarilta. PyCon Preview’n aihepiirit kattoivat ohjelmointia, testaamista, tekoälyjä, koneoppimista, tietoverkkoja ja tietoturvaa ja huomasin tietäväni kaikesta aika paljon.