#turkupeople ja elämässä eteenpäin
Vaikka päättyvä viikko ei tuntunut järin erikoiselta eikä tapahtumarikkaalta, tapahtui kuitenkin yllättävän paljon kaikenlaista, josta voi hymyillä.
Maanantaina firman suomalaisosasto otti niskalenkin intialaisjaostosta ja tuplasi populaationsa koon jo kahteen! Juhana kävi meillä kylässä tammikuun reissuillansa ja aloitti nyt vihdoin maaliskuun puolimatkassa työt firman toisena Finnterninä. On mahtava saada firmaan lisää suomalaisväriä ja San Franciscoon lisää Lifereita. Vähitellen myös muu osa alkuvuoden tulijoista alkaa olla saapunut maisemiin paikkaamaan kotiin jo lähteneitä tai lähdössä olevia.
Lisää suomalaisiloa toivat Boost Turun ihanat turkulaiset. Kun suurin osa kaveriporukasta on Startup Lifen kautta tulleita aaltolaisia Otaniemestä, oli ilo nähdä lisää turkulaisväriä näissä maisemissa. Lisäiloa toi yhden tähden jaloviina-pullo, joka tuli Suomesta koti-ikävää lievittämään. Juhanan tuomat Taffelin chilipähkinät saivat kovan haastajan parhaasta tuliaisesta. Boost kävi vierailulla myös Chartiolla ja siinä sivussa opin itsekin uusia juttuja Chartion ja pomomiehen historiasta.
Viikonloppu toi mukanaan vihdoin parannusta asuntopuolelle, kun IKEAsta tilaamani työpöytä saapui muutaman kommervenkin jälkeen ja Ilarin lainaamilla työkaluilla myös sänky sai jalat, joten lattialla nukkuminen on nyt vihdoin historiaa. Kunhan saan vielä lipaston ja lampun hankittua, napsin vähän kuvia kämpästä niiden iloksi, jotka ovat kovin asunnon muodoista kyselleet.
Facebookissa kerroinkin jo kuinka tänne muutettuani on työmarkkinanäkymät kääntyneet aivan ylösalaisin. Vuosi sitten helmi-maaliskuussa hain Turusta ohjelmointikesätöitä noin 30 paikasta ja sain lopulta haastattelun vain yhteen ja jopa työtarjouksen, jonka päätin lopulta jättää käyttämättä. Nyt tänne muuton jälkeen on alkanut Suomesta virrata työtarjouksia ja tällä viikolla ensimmäinen sanfranciscolainen yritys lähestyi myös sähköpostitse (ilahduttavan persoonallisella viestillä, johon oli poimittu hyviä elementtejä LinkedIn-sivuiltani) työtarjouksen muodossa. Vielä puoli vuotta sitten olisin hyppinyt ja pomppinut ilosta tuollaisen tarjouksen saatuani, mutta nyt totesin, että nykyisessä työpaikassani on niin valtavan hauskaa, etten oikeastaan edes tahdo vaihtaa paikkaa. On vain kourallinen firmoja, joiden työtarjouksien hyväksymistä joutuisin aidosti pohtimaan.
Sen sijaan kaikkea muuta pohtimista täällä on tullut harjoitettua sitäkin enemmän. Ajankäytön hallinta on ehkä suurin haaste. Kun Linda New Yorkissa ollessaan kirjoitti blogissaan heräävänsä aamuvarhain, jotta ehtii tehdä muutakin kuin töitä, pidin sitä sulana hulluutena, mutta nyt olen alkanut harkitsemaan itse samaa. Joka päivälle pitäisi saada mahtumaan vähintään 45 minuuttia kirjoitushommia (blogeja, artikkeleita, päiväkirjaa, fiktiota), puoli tuntia scifi-kirjallisuutta sekä tunnin verran omien Suomi-projektien toteuttamista. Tällä hetkellä suurimpina työn alla olevina omina harrasteprojekteina ovat futiksen MM-kisoja varten tehtävä veikkausjärjestelmä sekä pöytäjääkiekkotilastojen tarkastelun mullistava uusi palvelu.
Ostin noin kuukausi sitten ihan muihin tarkoituksiin mustan muistikirjan, mutta siitä tuli nopeasti opus, jota kannan joka paikassa mukana, johon kirjoittelen päiväkirjamerkintöjä, pohdintoja ja suunnitelmia. Piirtelen tietokanta- ja flow-kaavioita, kirjoittelen scifi-tarinoita, suunnittelen lehtiartikkeleita ja haastatteluja ja puran päänsisäistä kaaosta.