Ajanhallintaa ja pehmeitä taiteita

Ajanhallinnan suhteen elämä täällä on joko helppoa tai haastavaa riippuen siitä, kuinka paljon elämästä tahtoo irti. Mikäli täällä oloon suhtautuu lyhyenä harjoittelu- ja elämysjaksona, on helppoa nukkua yöt, loikata aamulla töihin, syödä kavereiden kanssa illallista (tai dinneriä, kuten täällä tavataan sanoa), ottaa muutamat olut vaan ja painua unten maille. Kokemuksia kertyy, osaaminen kasvaa kohisten ja elämä on huisin nastaa. Siinä ohessa sielu lepää ja kaikki todellisen elämän stressitekijät ovat kaukana poissa mielen sopukoista.

Mikäli kuitenkin tahtoo tältä seikkailulta muutakin ja ennen kaikkea haluaa elää täällä elämää ja asettua aloilleen pelkän lyhytaikaisen seikkailun sijaan, on lisättävä soppaan suolaa ja pippuria. Itse tahdon ennen kaikkea oppia ohjelmoinnin ja web-kehityksen lisäksi myös muita, ns. pehmeämpiä tieteitä ja taiteita. Tämä blogi on toiminut hyvänä sparrausalustana kirjoitushommissa – säännöllinen kerta viikossa pitää sormenpäät ketterinä ja runosuonen pulppuamassa. Sen lisäksi olen kirjoitellut muutamia blogipostauksia muualle – ensimmäinen näistä, Startup Life -blogin Hello from San Francisco julkaistiin muutama viikko sitten. Vierasblogipostausten lisäksi työn alla on muutama kirjoitus Asteriskin ja Digitin FILE-lehteen sekä mahdollisesti muutama kolumnin tapainen kirjoitus pienempiin suomalaisiin lehtiin.

Pelkästään omista kokemuksista kirjoittaminen ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Jossain vaiheessa alkoi poltella ajatus tehdä tutkivampaa journalismia, haastatella ihmisiä ja kirjoittaa rapsakoita juttuja näiden pohjalta. Ensimmäiset työn alla jo olevat jutut vähemmän yllättäen pyörivät tuttujen aiheiden, kuten ohjelmoinnin koulutuksen, ympärillä. Toistaiseksi niille ei vielä ole mitään julkaisualustaa enkä oikeastaan vielä edes tiedä kirjoittaako suomeksi vai lontohon murteella, mutta juttujen julkaisu on tässä vaiheessa suhteellisen yhdentekevä aspekti, tärkeintä on saada kirjoitushommia työn alle.

Yleismaailmallisen höpinän lisäksi kirjoitushommia piisaa englanninkielisen Passion for Data -blogini saralla – tarkoitus olisi kunnostautua myös sillä saralla enemmän teknologiajuttujen ja vähemmän omien tarinoiden saralla. Heti alkukärkeen tarkoitus olisi kirjoitella juttusarjaa datan visualisoinnista. Blogi on kerännyt viime aikoina ihan kohtalaisesti lukijoita ja aidosti järkevän sisällön tuottaminen alkaisi olla vihdoin ajankohtaista. Näiden juttusarjojen pohjalta olisi viimeistään kesällä ajatus kirjoittaa proposaleja muutamiin meetupeihin ja käydä vetämässä muutamia presiksiä, lähinnä datan visualisoinnin saralta.

Normaalin yö-työ-ruoka-yö-kuvion nykyiseen malliin ei kuitenkaan oikein tunnu löytyvän sopivia rakoja kirjoitushommille, joten suunnitelmissa on pyrkiä heräämään joka aamu hieman nykyistä aikaisemmin, kuuden pintaan, käydä nopeasti suihkussa ja ennen töihin lähtöä tehdä 45 minuuttia kirjoitushommia (kirjoittamista, taustaselvityksiä, blogeihin koodin kirjoittamista, kuvien käsittelyä yms), lukea fiktiota 30 minuuttia (löysin kämpän läheltä ihastuttavan scifi-fantasia-kirjakaupan, jonka hyllyiltä olen jo pinon kirjoja itselleni synttärilahjaksi ostanut) ja koodailla omia projekteja tunnin verran.

Tällä suunnitelmalla pitäisi keretä yhdeksäksi töihin ja illat jäisivät vapaiksi nykyisen kaltaiselle elämöinnille ja sosiaaliselle kanssakäymiselle samalla kun saisi joka viikko aikaan vähintään viisi tuntia kirjoitustyötä (toivottavasti tämä muuntuu noin kolmeksi blogipostaukseksi/artikkeliksi), 7 tuntia ohjelmointihommia ja ehtisi lukemaan noin suurinpiirtein kirjan per viikko. Parhaillaan kulttuurin nauttimisessa työn alla on Tara Harperin scifi-opus Lightwing ja seuraavana jonossa lisää suosikkikirjailijaani Douglas Adamsia.

Lisäksi kulttuuripuolella on pientä vajausta teatteripuolella, sillä valitettavasti Improryhmä Kolinan keikkakalenteri ei vielä sisällä klubia San Franciscon sykkeessä ja paikallinen Kellariteatteri on toistaiseksi löytymättä. Elokuvissa kävin katsomassa Hayao Miyazakin viimeisimmän, Wind Rises, joka helpotti hieman, mutta myös elävää teatteria olisi ilo nähdä. Onnekseni ihan kämpän kulmilla on tanssiteatteri ODC, jossa olisi tarkoitus kevään mittaan käydä muutama esitys katselemassa. Toukokuussa musiikkinälkää lievittää kauan odotettu Lindsey Stirlingin viulukonsertto Warfield-teatterissa.

Pöytälätkäharrastus on muuttanut entisestään muotoaan, kun Kalifornia ei ole mitenkään kuumin menomesta turnausten parissa. Turun seudun pöytäjääkiekon parissa oon pyrkinyt kehittymään täällä niin muodikkaan community managerin roolissa pyrkien luomaan mielekästä sisältöä niin yhdistyksen netti- kuin Facebook-sivuillekin ja ylläpitämään täältä käsin hyvää markkinapöhinää siellä suunnalla.

Koodaaminen on yhä kivaa puuhaa, mutta pehmeämmät taiteet tuovat mukavaa tasapainoa, lievittävät ajoittain pintaan ilmestyviä pieniä stressipoikasia, laajentavat osaamiskenttää ja tuovat uudenlaista sisältöä ja mielekkyyttä elämään isommassa mittakaavassa.