Elämän tasapainoa ja urheilua
Törmäsin eräs ilta Imguria selaillessani yllä olevaan kuvaan ja ajauduin haaveilemaan elämästä, jossa ei tarvitsisi henkensä pitimiksi tehdä töitä ja voisi vain chillailla ja tehdä omia projekteja. Hetken siinä fiilistellessäni tajusin, että oma tilanteeni on todellisuudessa huomattavasti parempi. Ikkunalauta puuttuu, mutta voin aamulla jäädä sänkyyn ekstratunniksi kuuntelemaan kun silloin tällöin San Franciscoon eksyvä sade ropisee takapihalle ja vasten ikkunaa. Voin lukea kirjoja aamuin illoin pelkästä lukemisen ilosta ja voin mennä nukkumaan ja herätä kun sopivalta tuntuu. Mutta sen lisäksi pääsen töissä tekemään ammatillisesti juttuja, joihin ei olisi omissa projekteissa ainakaan tässä elämänvaiheessa mitenkään resursseja.
Viimeisimpien blogipostausten jälkeen elämään on alkanut löytyä entistä enemmän sopivaa balanssia. Kertaakaan en ole vielä päässyt aamulla ylös sängystä 6-7 aikoihin kirjoittaakseni, mutta muuten olen osannut himmata sopivista kohdista, olla stressaamatta roikkuvista omista projekteista, kirjoitella ja lukea aina kun silmä välttää ja töissäkin on taas alkanut kulkemaan, kun uskalsi taas alkaa kysymään oikeita kysymyksiä ja häiritsemään työkavereiden flow’ta.
Ensimmäinen kvartaali uudessa maassa, kaupungissa ja työpaikassa kääntyy alkuviikosta loppuunsa ja viisumipaperihommissa on jälleen saanut viettää päiviään. Alkuperäisen viisumin kanssa olin kirjannut paperiin väärän vuosiluvun (2013) koko vuodelle, tällä kertaa viisumihakemukseen vuosiluku meni väärin niin ikään kahteen kohtaan, mutta onneksi yliopistolla tarkkasilmäiset ihmiset bongasivat virheeni ennen kuin allekirjoittivat paperit. Tällä haavaa viisumia kaavaillaan heinä-joulukuulle täydentäen J1-työharjoitteluviisumin maksimipituuteensa 12 kuukauteen.
Tänään on työporukalla luvassa oluthommia, kun mennään toimitusjohtajan kämpille ja pistetään pieni panimo pystyyn. Tämän kaltaiset työporukka-aktiviteetit kyllä lämmittävät mieltä, kun pääsee taas viettämään aikaa työkavereiden ja näiden kavereiden/perheiden kanssa vähemmän formaalissa ympäristössä. Suomessa en oikeen koskaan pitänyt mistään työkaveriaktiviteeteistä, mutta täällä on sen verran vähemmän luontaisia lajitovereita, että on kiva kun on edes jotain paikallista väkeä kenen kanssa viettää aikaa.
Turussa yritetään päästä #pelaamallaLiigaan ja tämä lähes 10 000 kilometrin välimatkakaan ei estä osallistumasta kevään kiekkokiimaan vaan TUTOn Twitter-feedi sekä MestisTV pitävät tunnelmassa mukana, vaikka joko MestisTV:n tai Comcastin vuoksi lähetys ajoittain pätkii kuin poliitikon muisti. Joka tapauksessa tärkeintä on päästä mukaan tunnelmaan, joten pienet tekniset kommervenkit eivät onnistu kiekkoaamuja pilaamaan.
En tiedä olenko aiemmissa blogeissa maininnut, mutta tänne muuttaessani kuvittelin, että NHL:ää näkee joka päivä, kun ei tarvitse valvoa aikaeron takia öitä, mutta olen tainnut 3 peliä nähdä ja niistäkin kaksi paikan päällä. Itärannikon pelit alkavat sen verran aikaisin, että on itse vielä töissä ja ilman televisiota pelien seuraaminen on yllättävän haastavaa, erityisesti kun täällä päin “urheilubaarit” näyttävät pienistä telkkareista 10 eri peliä eri lajeista samaan aikaan eikä yhdestäkään tule ääntä, niin pelien seuraaminen näissä paikoissa on aivan yhtä tyhjän kanssa. Eteläisen Nob Hillin Ace’s kyllä tarjoaisi kiekkoviihdettä isommalta ruudulta ja jonkin sortin äänellä, mutta se on Missioniin muuton jälkeen sen verran nihkeämmällä sijainnilla, ettei työpäivän jälkeen viitsi ottaa suuntaa kuin kohti lähimpää ruokaravintolaa.
Mustaoranssi väri on alkanut vallata San Franciscon katuja, kun baseball-joukkue Giants valmistautuu huhtikuussa alkavaan MLB-kauteen. Ilmeisesti 49ersia täällä kannatetaan kun pelit kulkee, mutta kun Giants pelaa, koko kaupunki hullaantuu. Itse suunnittelin huhtikuun loppupuolella korkkaavani baseball-kokemuksen, kun herrojen kotistadion on kahden korttelin päässä toimistolta. Myös NBA-neitsyys lähtee näillä näkymin huomenna, kun New York Knicks saapuu haastamaan Bay Arean ylpeyden Golden State Warriorsin Oaklandissa. Stanfordin jenkkifutiskautta sen sijaan saa odottaa pitkälle loppukesään, sillä ennen elokuuta ei jefurintamalla juuri tapahdu mitään.