Eläinten valtakunta
Istahdin aamulla irlantilaispubi Phoenix Barissa nautitun aamiaisen jälkeen bussipysäkille suuntana Japantown. Aikani istuskelin ja katselin karttaa bussia odotellessa ja totesin lounaiskulmassa kaupunkia sijaitsevan Lake Mercedin ja päätin lähteä sen suuntaan. Vaihdoin bussin metroon ja hyökkäsin yhden pysäkkivälin pohjoiseen päästäkseni pikaraitiotien reitille. En kuitenkaan koskaan ehtinyt hypätä kohti Lake Mercediä vievään kulkuvälineeseen, sillä ketterästi vaihdoin päämäärää, kun huomasin että L-pikaraitiovaunumetrobussi-hybridi vei suoraan San Franciscon eläintarhaan. En ollut eläintarhassa käynyt varmaan kymmeneen vuoteen ja ajattelin, että ehkä eläimiä olisi kiva moikata.
Ja olipa kyllä kivaa. Olo oli kuin kuusivuotiaalla, kun kiertelin katselemassa joka sorttista eksoottista eläintä. Elefantit olivat kuulemmat kuolleet jo 16 vuotta sitten, mutta omat suosikkini olivatkin pingiivinit ja jääkarhut sekä koala, joten mitään ei ollut vielä menetetty. Erona kuusivuotiaaseen Juhikseen oli tällä kertaa se, että yletyin näkemään aidan yli ja kaulassa roikkui kamera, jolla otettuja kuvia kehtaa Internetin valtaväylillä jakaa.’
Eläintarha on jaettu kuuteen alueeseen: Afrikan otukset, kädelliset, kissaeläimet (en ennen tiennytkään että sarvikuono, pingviini tai virtahepo olisivat kissaeläimiä, mutta kissojen valtakuntaan (Kissojen Valtakunta on muuten hyvä elokuva, toim. huom.) nämä kaverit oli laitettu asumaan), karhujen temmellysmaa, Etelä-Amerikka sekä Australia.
Afrikan osastolta löytyi kirahveja. Paras puoli kirahveissa eläintarhaeläiminä on se, että ne näkee, vaikka niitä ei kiinnostaisi olla esillä. Pitkää kaulaa ei juuri pysty piilottamaan ja hieman pienemmälläkin zoomilla sai ihan hyvän kuvan leppoisasta kirahvista. Samassa aitauksessa päiväänsä viettivät pari seepraa, joiden mielessä oli lähinnä nukkuminen. Kuvaan tarttui lähinnä nukkuvan seepran takalisto. Gorillaveljet istuskelivat leirinuotiolla omia tarinoitaan kertomassa eikä ison aitauksen ja pienen putken kanssa päässyt oikein näistä veljeksistä kuvaa ottamaan.
Kissatarjonta oli odotettua monipuolisempaa. Varsinaisia kissaeläimiä ei juuri tosin näkynyt. Tiikeri ja leijona vetelivät koisia sisätiloissa, samoin kissaeläimeksi paljastunut sarvikuono ja virtahepo. Pingviinialtaassa ei sen sijaan vilskettä puuttunut. Onnekkaat siivekkäät olivat saaneet sunnuntaipäivän helteihin oman vesialtaan, jossa kelpasi sukellella ja hyppiä (en tiennyt ennen, että pingiivinit sukeltavat hurjaa vauhtia ja sitten hyppäävät vedestä ilmaan). Opin myös, että muurahaiskarhu Anteater saa nimensä siitä että se syö muurahaisia (ant eater). En totisesti ollut koulubiologiassa mikään mallioppilas. Lumileopardi vähemmän yllättäen veteli nokosia.
Grizzly Gulch -nimiset karhusiskokset olivat isossa muovipleksein varustetussa aitauksessa, joten kokemus jäi hieman vajaaksi (olisin halunnut silittää!). Jääkarhuista toinen nukkui luolassaan ja toinen esitteli pörröistä takamustaan juuri ruoka-aikaan ja nautti hoitajan tuomista salaateista niin, ettei naamaansa juuri pitkälti kiinalais- ja meksikolaislapsista koostuneelle yleisölle näyttänyt. Jääkarhunkin kanssa olisi ollut kiva vähän painia.
Etelä-Amerikassa ei ollut hirveästi nähtävää. Trooppinen sademetsä oli remontin vuoksi suljettu, mutta muutama merileijona murahteli sentään lasten (ja ehkä vähän minunkin) iloksi ja riemuksi altaassaan. Australian kengurut olivat hauskoja, vaikka vähän pieniä ja kovin kaukana. Sain sentään kuvan kengurukaverista kaivamassa kuoppaa. Koalat puolestaan nukkuivat, kuten infotekstin mukaan n. 99% aukioloajasta.
Koska koalat eivät tarhassa juuri pörränneet, päätin ottaa yhden mukaani kotiin ja nimesin kaverin Karri-koalaksi (kuvassa yllä).