Hämmentää

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Eri maassa ja kulttuurissa eläminen tuo aina vain eteen yhtä jos toistakin pientä hämmennyksen ja kummastuksen luojaa. Yksi hämmenyksen luoja on ovimiehen ammatti. En pysty ymmärtämään, miten San Franciscon kaltaisessa kaupungissa voi olla kannattavaa palkata ihminen koko päiväksi joka päivä istumaan aulassa tiskin takana ja ajoittain avaamaan ovea tai tarkistamaan kulkulätkiä.

Ymmärrän sen, että asiakkaita palvelevassa isossa kompleksissa on ovimies virka-aikaan tarjoamassa informaatiota ja opastamassa ihmisiä, mutta asuintalojen tai aukioloaikojen ulkopuolella lehtiä lukeva tai iPadia selaileva ihminen menee kyllä niin hukkaan enkä pysty käsittämään, miten kyseinen ihminen voi tässä kaupungissa olla niin halpaa työvoimaa, että siinä on tolkkua. Puhumattakaan siitä, että työn on oltava uskomattoman tylsää, käytännössä kellon tuijottamista aamusta iltaan.

Toinen päivän aiheista on rullaportaat. En ole elämäni aikana tavannut niin montaa rikkinäistä rullaporrasta kuin täällä viiden kuukauden aikana. Käytännössä vähintään kerran viikossa metroon laskeutuessa tai sieltä noustessa on aidat rullaportaiden edessä jo joku korjausoperaatio käynnissä. Pelkästään Mission & 16. asemalla olevista rullaportaista (yhteensä 3 kappaletta) vähintään yksi on rikki pari kertaa viikossa, mikä nostaa vuosittaisen kokonaissaldon kirkkaasti päälle 100 rikkiolemispäivän. Kolmasosan vuodesta on siis joku kolmesta portaasta käyttökelvoton. Samaa tendenssiä löytyy myös kaupungin muilta metroasemilta, joten jokin mystinen voima riivaa San Franciscon metron rullaportaita. Suomalaiselle insinöörille olisi täällä totisesti käyttöä.

Ehkä kaksi ongelmaa voisi ratkaista kahdella kärpäsellä, jos kaikki kaupungin ovimiehet palkattaisiin korjaamaan rikkoutuvia rullaportaita, olisi tyypeillä enemmän tekemistä ja portaat olisivat nopeammin kunnossa.