Pitkä viikonloppu kotikylän kasvattien kanssa
Kuten olen muutamaan otteeseen todennut, on täällä ajoittain ongelmana se, ettei oikein tuppaa löytymään omanlaatuista seuraa ja pieni koti-ikävä- ja yksinäisyyspeikko pääsee hiipimään takavasemmalta. Siksi on aina yhtä ilahduttavaa, kun Turusta tulee vieraita piristämään elämää ja tarjoamaan seuraa, jonka kanssa on automaattisesti helppoa ja kivaa. Tällä kertaa Kalifornian aurinkoa tulivat ihmettelemään Digitin koalitio Matin, Leon ja Samulin muodossa myöhään torstai-iltana.
Koska Yhdysvallat juhlivat itsenäisyyspäivää eli 4th of Julyta railakkaan rattoisasti, siunaantui itsellekin pitkä viikonloppu torstain ja perjantain ollessa ekstravapaita. Torstaina aloitin päivän lounaalla uusia suomalaistuttuja tavaten ja olin jo lähdössä kotiin askartelemaan illalla lentokentälle saapuville matkalaisille hienoa Digit Hermannit -kylttiä, kun Emil huuteli irkissä keränneensä jalludataa ja kaipaisi ideoita sen visualisointiin. Koska rakastan sekä jallua että datan visualisointeja, päädyinkin toimistolle, jossa hetken brainstormaamisen jälkeen sain aikaan tälläisen (edit. ei enää verkossa) visualisaation Jaloviinan matkasta maailmalla.
Ja kun kerran hyvään vauhtiin pääsi ja toimistolla oli vapaapäivän takia tyhjää, innostuin jäämään koko päiväksi töihin keräämään dataa ja tekemään datavisualisointeja futiksen MM-kisoista. Ajatuksena on kirjoittaa firman blogiin kiehtova tarina näiden kisojen suhteesta aikaisempiin sekä mielenkiintoisimpiin tapahtumiin näissä kisoissa.
Illalla saapuivatkin veljet Turusta ja kaupungille lopulta päästyämme epäonnistuimme löytämään aukiolevaa ravintolaa ja päädyimme McDonalsiin. Yöunien jälkeen seikkailu jatkui 4th of Julyn muodossa, kun Chartion pääjehu Dave kämppiksensä kanssa järkkäsivät ystäväpiirilleen perinteiset jenkkigrilli-iltamat. Loppujen lopuksi meitä suomalaisia oli juhlahulinoissa kahdeksan silmäparia sekä pullo yhden tähden jallua, joten ilta oli varsin onnistunut kokemus, vaikka Karl the Fog sotkikin parhaat ilotulitusnäkymät.
Viikonlopusta olikin aika tehdä perinteinen maaseutukierros: lauantaina lautalla Sausalitoon, kiertelyä kalliiden talojen nurkissa autoja ihmetellen ja bussilla takaisin Golden Gaten yli. Presidio-puiston parhaat palat jäivät hieman pimentoon, sillä edellä mainittu Karl oli peittänyt koko Presidion kylmään syleilyynsä eikä sillastakaan juuri nähnyt kuin tukirakenteet. Loppuillasta hieman vietnamilaista ruokaa ja keskiketterää Sycamoren takapihalla, kunnes matkalaisten tankista oli löpö lopussa.
Kun tulin reilu puoli vuotta sitten kaupunkiin, Ilari, jo keskuudestamme poistunut eli Suomeen palannut laifferi kierrätti meitä Piilaakson road tripeillä kerta toisensa jälkeen ja tänään oli minun vuoroni siirtää tätä perimätietoa seuraaville matkalaisille, joten vuokrasimme auton ja suuntasimme etelään selkeillä suunnitelmilla: Googleplex eli Googlen kampus, Infinity Loop eli Applen konttori, Hacker Way eli Facebookin konttori, Big Basinin maisemapysähdys ja pieni kävelylenkki metsässä ja koko kauneuden täydensi aina yhtä mahtava Stanfordin kampus. Matkamittari näytti palautushetkellä noin 250 mailia eli 400 kilometrin huviajelua ympäri teknologian syntysijoja. Keskikesän kuumuus ja kuivuus sekä pahin turistisesonki näkyi kyllä tällä reissulla, sillä entiset kauniit istuskelunurmikot olivat ruskeaa heinää, aurinko porotti polttavasti ja joka paikassa oli valtavasti turisteja. Siitä huolimatta tämä yhden päivän Piilaakso-reitti on joka kerta yhtä mykistävän mukava.
Jätkien matka jatkuu etelään enkelten kaupunkiin ja itse koitan toipua pitkästä viikonlopusta ja jatkaa jälleen töissä paahtamista. Viime aikoina olen entistä enemmän alkanut keskittyä meidän visualisointikirjaston kirjoittamiseen ja sekös visualisointimiehelle maistuu ja töissä onkin pienen notkahduksen jälkeen taas hauskaa ja aika lentää siivillä näppäimistöä mätkiessä.
Mikäli joku tulee syksyllä kylään, lupaan viedä samalle Sausalito + Piilaakso -reissulle.