Karmea totuus rullaportaista

Kun minä olin pieni – niinhän kaikki jutut alkavat vai mitä? Kun minä olin pieni, minulla oli Michael Colemanin kirja The Knowledge: Crashing Computers, joka julkaistiin Suomessa osana Karmea totuus -sarjaa nimellä Karmea totuus tietokoneista. Vaikka kirja ei nykyisin jo tietokonealan ammattilaisen näkökulmasta kovin erikoinen olekaan, se opetti jo vuosituhannen alussa minut laskemaan binääreillä, ymmärtämään ohjelmistokehityksen luonnetta (erityisesti bugien ja tietokantavalidoinnin osalta) ja kattavan osuuden tietokoneiden historiasta.

Kesän alkupuolella Seattleen matkattuani kirjoitin hämmentävistä rullaportaista ja jälleen portaita kiivetessäni heitin ilmoille tweetin, jossa kyselin syytä rullaportaiden jatkuvaan rikkinäisyyteen.

Rails Girlsissä tammikuussa tapaamani ohjelmistokehittäjä Condrad vastasi linkillä, jonka takaa paljastui karmea totuus rullaportaista.

Ilmeisesti jatkuvaan rullaporrashuoltoon johtaa kodittomien ihmisten ulosteet. On jokseenkin hurjaa ajatella, että julkisten tilojen rullaportaat pääsevät moiseen kuntoon joka viikko siksi, että ihmiset hoitavat asioitaan niiden juurella. Ei kyllä käy kateeksi sitä henkilökuntaa, joka joutuu näitä jatkuvasti huoltamaan.

BART-asemilta toki löytyvät wc-ratkaisut, mutta ne ovat olleet suljettuja jo toista kymmentä vuotta, syyskuun 11. terrori-iskujen jäljiltä uusien iskujen pelossa. BART-puhemies Linton Johnson totesi vuonna 2010, että “They are still closed because there are still terrorists trying to kill people”. Tietysti vessojen suljettuna pitämistä viranomaisten puolelta edistää myös niiden valtavat kustannukset. Siitä huolimatta ajoittain tuntuu, että tässä kissa jahtaa omaa häntäänsä.