Caltrainissa on tunnelmaa

Eilen pelattiin Stanfordissa kauden toinen yliopistofutispeli, jossa Stanfordin vieraaksi saapui tulikuumaan derbyyn Los Anglesissa sijaitsevan University of South Californian eli USC:n Trojans-joukkue. Itse en ollut lippuja tähän peliin ostanut, vaikka olin kuullutkin, että peli on yksi kauden parhaista kiivaan tunnelmansa vuoksi.

Pääsin kuitenkin osaksi huikeaa yliopistourheilutunnelmaa, kun matkasin muuten vain kaveria tapaamaan Stanfordiin ja nappasin pelijunan eli stadionin kohdalla ylimääräisen stopin tekevän Caltrainin San Franciscosta etelään. Juna pakkautui täyteen sekä USC:n että Stanfordin faneja. Lukumääräinen ylivoima oli kuitenkin vierasjoukkueen faneilla, jotka lensivät edellisenä iltana San Franciscoon ja nappasivat aamujunan pelipaikalle.

Jo San Franciscon päätepysäkillä 4th & Kingillä ennen junan lähtöä junassa raikasi iloinen Fight On!, Fight On! -Trojans-fanilaulu, johon Stanfordin fanit vastasivat omilla lauluillaan. Caltrain on myös siitä erikoinen amerikkalainen instituutio, että junassa on sallittua juoda omia alkoholijuomiaan (ja tästä jopa aktiivisesti muistutetaan asemalla), joten itse kullakin oli mukana asiaan kuuluvat urheilujuomat ja porukka istuskeli täpötäyden junan lattioilla ja muutamat innokkaimmat kiertelivät junan eri vaunuissa aloittamassa laulukierroksia.

Suomalaiseen mielenmaisemaan on vieläkin vaikea ymmärtää yliopistourheilun suuruutta täällä. Vaikka se on helppo tiedostaa, on sitä vaikea peilata mihinkään suomalaiseen, sillä erityisesti jenkkifutiksessa ja koripallossa yliopistourheilijat ovat lähes ammattipelaajia ja koko bisnes on aivan valtavan kokoinen. Medianäkyvyydeltään college-urheilu ei juuri jää kakkoseksi ammattilaissarjoille, sillä studiot ja lähetysten laatu on samalla tasolla NFL:n ja NBA:n kanssa. Täällä jopa lukiourheilu on sen mittakaavan touhua, että telkkarista on mahdollista satunnaisesti nähdä pelejä. Ja tietysti yliopistojengin quarterback on koko kampuksen kovin jätkä.

Junan lähestyessä stadionin pysäkkiä laulu sai uuden temmon ja jälleen raikasi kuin parhaissa matseissa konsanaan. Itse ottelu, jota seurasimme kahvilan puolelta telkkarista oli huikean dramaattinen trilleri, jossa nähtiin ulosajo, hylätty Stanford-touchdown, 53 jaardin potkumaali ja viimeisillä sekunneilla jo potkuetäisyyksille päässeen Stanfordin QB:n säkitys ja pallonriisto, joka johti vieraiden voittoon.

Sanomattakin lienee selvää, että kotimatka Caltrainin kyydissä oli vähemmän rattoisa. Ihan kuin Sharksin peleistä kotiin palatessakin.