Keltaisen huoneen nalle

En ole aivan yhtä valloittava persoonallisuus kuin Sinisen talon nalle, mutta viimeisen seitsemän kuukauden ajan olen asunut keltaisessa huoneessa. Verrattuna talon muihin makuuhuoneisiin, joiden ikkunoista näkyy puita ja vihreitä lehtiä ja värimaailma on taivaansininen, omasta ikkunastani näkyy kolmen metrin päässä tönöttävä keltainen seinä.

Taivaalta paistava aurinko heijastuu keltaisen talon seinästä kahdesta ikkunastani sisään ja huoneessa on aina valoisaan aikaan keltainen kajo. Siihen tottuu aina nopeasti, mutta huoneesta poistuessa eron huomaa ja pohtii aina, millaista olisikaan elämä sinisemmässä taivaan kajossa.

Tänne saapuessani olin puolen vuoden viisumilla ja kevään tullen viisumi laajennettiin vuoteen. Olen tainnut aiheesta aiemminkin kirjoittaa, mutta aina aika ajoin takaraivossa pyörii ajatus siitä, olisiko pitänyt sittenkin vuokrata paku ja pistää muutama ekstrasatanen tiskiin ja ostaa asuntoon kunnon huonekalut. Tällä hetkellä huoneeni sisustus on hieman sisustuslehtien sivuilla nähtävistä kokonaisuuksista poikkeava. On seinää vasten nojaava rikkinäinen sänky, jota IKEA ei suostunut takuuvaihtamaan, nurkassa nököttävä patja, pieni, mutta tavaroita keräävä työpöytä sekä pyykkikori, jonka ostin thrift shopista kahdella taalalla. Lisäksi tv-tason virkaa toimittaa pieni punottu kori, jossa on kansi. Ei kovin hohdokasta.

Ehkä seuraavassa asunnossa Suomessa ja jälleen maailman viedessä mennessään on vähän viisaampi ja hankkii oikeat huonekalut ja ehkä tarkastaa millainen kajo makuuhuoneeseen loistaa ennen kuin asettuu aloilleen. Ensimmäinen kerta on aina hieman harjoittelua.