Kahden mantereen väkeä

Yhtäaikainen elämä kahdella, 10 tunnin aikaeron erottamalla, mantereella on osoittautunut erittäin vaikeaksi ja henkisesti raskaaksi. Tänne tullessa koko kevään ja vielä kesänkin elin täysillä täkäläistä elämää, mutta vähitellen kotiinpaluun varmistuessa ja syksyn saapuessa olen yrittänyt vähitellen aloittaa hidasta laskeutumista takaisin elämään Suomessa samalla kun elän arkea täällä. Aamuisin ennen töihin lähtöä katselen liigakiekkoa Nelonen Prolta ja illalla töiden jälkeen änärikiekkoa paikallisilta palveluilta. Lisäksi pyrin aktiivisesti tekemään osuuteni kotoisen pöytälätkäskenen pyörittämisessä sosiaalisen median ja verkkopalveluiden parissa.

10 tunnin aikaero tekee kuitenkin kaikista ei-asynkronisista toimenpiteistä todella vaikeita. On hankala löytää sopivia kellonaikoja jutella kavereiden kanssa ellei niitä erikseen sovi. Irkissä onneksi on suurimman osan vuorokaudesta suomalaisväkeä paikalla, erityisesti nyt kun eräs ystävä lähti vaihtoon Japaniin ja täyttää Suomen aikaan alkuyöstä olevan aukon.

Planeetan toiselta laidalta toiselle muuttaminen työpaikasta toiseen tuo myös oman lisänsä viimeisiin muutamiin kuukausiin. Tuntuu, että koko ajan on tuhat ja yksi ajatusta pyörimässä päässä ja olen huomannut, että se on päässyt ikävästi vaikuttamaan työtehokkuuteen. Samaan aikaan kun yrittää mentaalipuolella valmistautua täällä jättämään maisemat ja keräämään sopivat paperit ja suositukset kasaan ja opettaa työkavereille oman vastuualueen jatkamiseen liittyviä toimenpiteitä, keskittyy kotipuolessa asunnon- ja työnmetsästykseen ja vielä tasapainoilee sen kanssa, että mitä oikeastaan tahtoisi tehdä.

Onneksi asiat ovat rullanneet ainakin toistaiseksi aika hyvillä raiteilla: asunto Turusta on muutamia muuttujia vaille hanskassa ja vaikka työkuvioissa on pieni erätauko meneillään, olen aika luottavaisin mielin siitä, että kiehtovia työkuvioita löytyy – ja mikäli heti ei tärppää, on aina mahdollisuus palata koulun penkille ja punnertaa tutkinto ulos. Rehellisesti sanottuna eniten jännittää kavereiden tapaaminen pitkän vuoden jälkeen. Odotan niin innolla, että pääsen jälleen osaksi sitä elämää, jota eri kaveriporukoiden kanssa Turussa oli ja jota on kuluneen vuoden aikana joutunut sivusta seuraamaan Facebookin välityksellä.