Baseballin kansanjuhlaa
Kuvia juhlahulinoista löytyy Flickr-albumistani.
San Franciscossa herättiin keskiviikkoaamuun jännityksen ja toivon sekaisin tuntein. Tiistaina Kansasissa pelattu baseballin World Seriesin kuudes ottelu oli päättynyt kotijoukkueen 10-0-voittoon ja keskiviikkoinen, klassinen Game 7 lupasi jännitystä koko kaupungille. Innokkaimmat fanit kerääntyivät kaupungin keskustaan järjestettyyn kisastudioon jo aamukuudelta varaamaan parhaita paikkoja.
Myönnän heti kärkeen, että baseball ei ole minun lajini. Se on tylsä, hidas ja kaikinpuolin suomalaiseen pesäpalloon verrattuna mitäänsanomaton urheilusuoritus, mutta tarinat San Francisco Giantsin voitonjuhlista saivat molempina päivinä nappaamaan kameran kainaloon ja lähtemään kaupungille peliä katsomaan. Keskiviikon pelin alkaessa kiertelin ympäri kotinaapurustoani Missionia, jossa ihmiset olivat siirtäneet televisioita ja sohvia kadulle ja pystyttäneet kisastudioita niin hiljaisempiin asuinkortteleihin kuin aivan Missionin sydämeen, 17th Streetin ja Missionin kulmalle. Kun Giants onnistui lyömään tai polttamaan, koko naapuruston läpi raikasi synkronoitu huuto baarista toiseen ja pitkin katuja.
Vähitellen hyppäsin metrolla Civic Center Plazalle, jossa lähes 10 000 ihmistä kerääntyi katsomaan suurelta screeniltä peliä. Kauppamiehet myivät World Series Champions 2014 -krääsää jo hyvissä ajoin ennen pelin ratkeamista. Itsekin ostin Giantsin lippiksen soluttautuakseni joukkoon paremmin. Tunnelma ottelun yhdeksännen vuoroparin jälkimmäisessä sisävuorossa oli kutkuttava. San Francisco johti 3-2, Royalsilla oli mies kolmannella pesällä ja mies lyömässä. Huti, jännitys tiivistyy. Huti, yleisö hurraa. Viimeisellään mies lyö palloa leveäksi, mutta Giantsin suuri ikoni Pablo Sandoval nappaa pallon kiinni ja koko kaupunki menee sekaisin.
Mestaruuden varmistuttua rummut ja tuubat alkoivat soida, shampanja virrata ja yläfemmat lentelivät aukiolla. Suurin osa väestä poistui yllättävän nopeasti kisastudiolta jatkamaan iltaa muualla ja hetken tunnelmia kuvailtuani ja muutaman ihmisen kanssa tanssahdeltuani siirryin katselemaan tunnelmia kaupungin pääkadulle Market Streetille, jossa meno oli yllättävän laimeaa. Kauppatorilta tutut bussien päälle kiipeämiset ja paidan poisottamiset toki löytyivät, mutta jotain jäi uupumaan. Hyppäsin metrolla Missioniin ja koko matkan kaikui laiturilla ja metrossa “Let’s go Giants”-huudot.
Hyvät bileet alkoivatkin sitten meidän korttelistamme. Missionissa laitettiin perinteitä kunnioittaen kokko pystyyn keskelle katua, heiteltiin kokkoon lasipulloja, joihin oli tungettu ilotulitteita (jotka sitten räjähtäessään iloisesti rikkoivat lasin…) ja mellakoitiin hyvässä järjestyksessä. Mellakkapoliisit tulivat suhteellisen aikaisin jo ennen iltayhdeksää komeassa rivissä hommia hillitsemään. Sain otettua muuten hyvän kuvan mellakkapoliisista, joka katsoo suoraan kameraan, mutta harmillisesti kuva ei ole ihan fokuksessa, kun siinä kiireessä jouduin näpsimään.