Länsirannikolta ei mitään uutta

Giantsin mestaruusjuhlien jälkeen ei ole oikein tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Alkaa tuntua, että tämä seikkailu on seikkailtu, bucket list tyhjä ja loppuaika lähinnä himmaillaan, jutellaan mukavia töissä ja odotellaan paluulennon lähtöä.

Pitkään tämä vuosi oli stressittömin vuosikausiin, mutta loka-marraskuun aikana onnistuin jotenkin loppukuukausille kehittelemään stressin, joka pitkien työpäivien ja vähien lomien myötä aika nopeasti leimahti lieväksi loppuunpalamiseksi. Kun yritti samaan aikaan tasapainoilla täällä hieman jumissa olleiden työprojektien, kotimaan työ- ja asumiskuvioiden sekä henkisen kotiinpaluuvalmistautumisen kanssa, alkoi loppua aivoista kapasiteetti kesken. Tällä hetkellä energiaa riittää päivässä muutamaksi tunniksi ja koko ajan vain tekisi mieli nukkua. Vaikka pääsin itseni kanssa pieneen sopuun jo siitä, etten enää jaksa stressata kun on niin vähän työpäiviä jäljellä, loppuunpalamisen aiheuttama rankka väsymys on edelleen odottamassa kunnon lepoa. Normaali viikonloppu ei päästä edes alkuun, mutta onneksi ensi viikon perjantaista alkaa 10 päivän loma, jonka aikana aion lähinnä nukkua, katsoa Gilmore Girlsin viimeiset 4 tuotantokautta ja ruksia viimeiset kohdat listalta pois.

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään kaiken mitä pienen ihmisen elämään voi mahtua, mutta jotenkin takaraivossa koko ajan hakkasi tunne siitä, että on vain käymässä ja siksi on äärimmäisen mukava lähteä takaisin kotiin. Taisin muutamaan otteeseen todeta ennen tänne lähtöä, että ei mulla ole Suomessa mitään, mikä pitäisi siellä, mutta olin aivan käsittämättömän väärässä ja sen on saanut huomata korkojen kera. Suomeen jäi niin paljon sellaista, jonka otti itsestäänselvyytenä ja jota ei oikein tajunnut. Toivottavasti ne kaikki asiat ovat siellä yhä kun kotiin palaan.

Perjantaina ryhdyttiin suunnittelemaan yhdistettyjä läksiäis- ja joulujuhlia työntekijöiden ja näiden perheiden sekä muutamien mun täällä tapaamien hyvien tuttujen kera ja sain kutsun yhden työkaverin luo viettämään kiitospäivää, joten ainakin kaksi amerikkalaista juhlapäivää pääsee vielä kokemaan hyvässä seurassa. Suurin osa tuliaissynttärijoululahja-yhdistelmistä kotiin on myös jo saatu hankittua, joskin ne vievät ylimääräisen matkalaukullisen enkä ole vielä ihan varma millä saan kaiken kuskattua kotiin. Oma joululahja on myös tulossa, sen piti jo tällä viikolla jo tämän viikon lopulla perillä, mutta toimitukset myöhästyivät ja ainakin pari viikkoa pitää vielä odotella.

Viimeisille viikoille ei ihan hirveästi mitään uusia suunnitelmia ole vaan enemmän on tarkoitus käydä vielä kerran läpi vanhat suosikit: päivä Sausalitossa, NHL:ää San Josessa ja intellektuellia atmosfääriä Stanfordin kampuksella. Ensi perjantaina olisi tarkoitus käydä kokemassa myös Piilaakson Appro eli koko päivän kestävä baarikierros Caltrain-junamatkan varrella olevissa baareissa alkaen San Franciscosta päättyen San Joseen.