Kiitosta päivään

Alkaa olla viikko viikolta vaikeampaa keksiä blogiin kirjoitettavaa. Tuntuu, että täällä on nyt kaikki nähty ja koettu ja sellainen kotiinpaluun odotusmoodi on jo päällä. Koska tälle viikolle osui kuitenkin yksi amerikkalaisten suosikkijuhlista, kiitospäivä, ajattelin hieman raapustella jälleen kuulumisia.

Meillä on töissä jopa poikkeuksellisen paljon yleisiä vapaapäiviä ja kiitospäivä ei ollut poikkeus. Torstaille osuneen juhlapäivän kunniaksi myös perjantai oli vapaa ja moni suomalaisista lähtikin jonkinlaiselle reissulle tai road tripille Kalifornian itäosiin. Itsellä viikonlopun vietto alkoi jo keskiviikkona, kun työpäivä jäi lyhyeksi. Tulin toimistolle 10.45, kävin pomon kanssa lounaalla juttelemassa kuluneesta vuodesta 11.00-12.00 ja 12.30 tuli firmanlaajuinen sähköposti, jossa kehotettiin lähtemään kiitospäivän viettoon ystävien ja läheisten luo. Koska omat ystävät ja läheiset ovat rapakon tapana, suuntasin suosikkipubiini ja otin pari pitkää olutta.

Ulkomailla asuessa paikallisiin juhlapäiviin osallistuminen on aika vaikeaa, sillä juhlat yleensä juhlitaan perheen ja läheisimpien ystävien kanssa. Pomon järjestämät 4th of July -grillibileet olivat siinä piristävä poikkeus, että ei tarvinnut jäädä kotiin istuskelemaan vaan pääsi vähän maistelemaan kulttuuria. Kiitospäivä on täällä valtava juhla, lähimpänä meidän joulua, jolloin laitetaan pöytä notkumaan ja kutsutaan koko suku serkkuja myöden syömään.

Työkaverini Peter ei tänä vuonna lähtenyt itärannikolle vaan päätti kutsua minut luokseen Oaklandiin syömään kalkkunaa. Nappasin mukaan ainoan turkulaiskaverini ja koska kaupunki oli kiinni koko torstain, lähdin nauttimaan kiitospäiväaamiaislounasillallista iltaviideltä lahden itäpuolelle. Lisäksi Peterin Oaklandissa asuva pikkuveli ja tämän kämppis olivat paikalla ja viidestään saimme nauttia noin kymmenen kilon kokoista kalkkunaa, perunamuusia ja läjää muita amerikkalaisten hassutteluherkkuja kuten kalkkunan takapuoleen tungettuja leipäkuutioita.

Ja pakko sanoa, että ilta oli ehdottomasti tämän vuoden kohokohta. Se oli ensimmäinen kerta, kun söin vuoden aikana kotiruokaa ja tuli kyllä vahvasti joulu mieleen, kun ruoka ei vähentynyt vaikkea lautasellinen toisensa perään upposi pohjattomaan mahaan. Jälkiruuaksi löytyi omena- ja kurpitsapiirakoita vaniljajäätelöllä. Lisäksi kävimme mukavia keskusteluja Suomen ja Yhdysvaltain eroista kaikessa maan ja taivaan väliltä.