Unelma paketissa

Niin siinä kävi, että joulun alla lensin kotiin ja nyt 1,5 viikkoa olen maistellut paitsi turkulaista sielunmaisemaa, myös ravintola Proffan Kellarin tarjoiluja ja hyvältähän molemmat ovat maistuneet pitkän tauon jälkeen. Aikaeroväsymys painaa vieläkin niskassa, tällä hetkellä vuorokauden pituus on n. 50 tuntia (15h unta ja 35h hereillä), mutta eiköhän sekin siitä ajan myötä taltu.

Olen tätä kirjoitusta yrittänyt nyt useampana päivänä raapustaa, mutta jotenkin on kaikki sanottu ja pakki tyhjä. Vuosikausia mieltä jäytänyt tarve ja palo on nyt hetkeksi sammutettu ja varmasti juuri siksi sitä on mieli erityisen tyhjänä. Kun saa aikaan jotain näin valtavan suurta, ei oikein tiedä mitä seuraavaksi ajatella ja tehdä. Muutamia tulevaisuudenkuvioita on ollut ilmassa, mutta erittäin pitkällisten pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että koska vuosi tuli puskettua niin kovaa duunia, että nyt on aika hieman nautiskella Suomen talvesta ja levätä muutama kuukausi. Yliopistolla tulee varmasti hoidettua hieman opetushommia ja tutustuttua fukseihin ja piltteihin, jotka jäi viime syksynä näkemättä ja kokematta.

Joulun alla kotiinpaluussa oli hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta on “lomaa” ja saa ihan syyn kanssa olla tekemättä mitään, mutta toisaalta on todella vaikea palata arkeen, kun arkea ei ole. Vielä viikon verran koko elämä on sellaisessa välitilassa ennen kuin opiskelijat palaavat kotiin ja yliopistoon ja Turku herää jälleen henkiin. Joulun aika toi myös omat haasteensa muuttopuuhiin, jotka nyt venyvät ensi vuoden puolelle ja siksikin on hieman irtonainen olo.

Alkuvuodesta on aika jälleen kaivaa esille action plan -pohja ja alkaa pohtimaan seuraavaa suurta unelmaa. Paineet seuraaviin unelmiin ovat valtavasti pienemmät, sillä pahin ahdistus elämän paikallaan polkemisesta ja aikaansaamattomuudesta tuli nyt tuhottua kuluvan vuoden seikkailuilla.